16.5.2000

Hakemus maksuohjelman muuttamiseksi

A oli hakenut maksuohjelmansa muuttamista olosuhteissaan tapahtuneiden muutosten vuoksi. A:n puoliso oli kuollut. Lisäksi A oli aloittamassa täydennyskoulutusta. A ilmoitti saaneensa työntekijäin ryhmähenkivakuutuksesta vakuutussummana 50 100 markkaa ja tapaturmakorvauksena 25 050 markkaa. Käräjäoikeus oli määrännyt selvittäjän laatimaan maksuohjelmaehdotuksen.

Varkauden käräjäoikeuden päätös 31.8.1998

Käräjäoikeus vahvisti selvittäjän laatiman maksuohjelmaehdotuksen uudeksi maksuohjelmaksi. Sen mukaan A sai pitää työntekijäin ryhmähenkivakuutuksesta saamansa korvaukset itsellään, koska henkilövahingon korvaamiseen tarkoitetut vakuutuskorvaukset, joiden ei voida katsoa sisältävän korvausta ansionmenetyksestä, voidaan jättää lisätilitysvelvollisuutta määrättäessä huomioon ottamatta.

Käräjäoikeus hyväksyi selvittäjän esittämät perustelut ja katsoi lisäksi, että työntekijäin ryhmähenkivakuutuskorvaus ei ole tulon sijaan saatavaa korvausta, vaan se on katsottava korvaukseksi kuolemasta johtuvista menoista sekä korvaukseksi kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä.

Asian ratkaisi käräjätuomari Jukka Lumiala.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 23.3.1999

Merita Pankki Oyj valitti käräjäoikeuden päätöksestä ja vaati, että A:n maksuohjelmaa oli muutettava siten, että A:lle maksettu vakuutussumma ja tapaturmakorotus määrätään tilitettäväksi velkojille.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 5 §:n 1 ja 2 momentin mukaan velkajärjestelyssä velallisen on käytettävä velkojensa suoritukseksi kaikki ne tulot, joita hän ei tarvitse välttämättömiin elinkustannuksiinsa ja elatusvelvollisuudesta aiheutuviin menoihinsa (maksuvara). Muu kuin velallisen perusturvaan kuuluva varallisuus on aina käytettävä velkojen suoritukseksi.

Velkajärjestelylain 44 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan maksuohjelmaa voidaan velallisen tai velkojan hakemuksesta muuttaa, jos velallisen maksukyvyssä tai muissa velkajärjestelyn kannalta merkityksellisissä olosuhteissa on ohjelman vahvistamisen jälkeen tapahtunut olennainen muutos. Saman pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan velallisen maksukyvyn muuttumista voidaan pitää olennaisena, jos velallinen saa perinnön, lahjan tai muun kertaluonteisen suorituksen, jonka määrä yksin tai yhdessä muiden suoritusten kanssa ylittää asetuksella säädettävän markkamäärän, joka oli 6000 markkaa. Hallituksen esityksestä (HE 180/1996 vp. s. 51) ilmeni, että perinnön ja lahjan ohella kysymykseen voisivat tulla myös muut kertaluonteiset suoritukset riippuen siitä, mikä niiden peruste on ollut. Esimerkiksi henkilövahingon korvaamiseen tarkoitetut vakuutuskorvaukset, joiden ei voida katsoa sisältävän korvausta ansionmenetyksestä, voidaan jättää huomioon ottamatta. Lisäsuoritusvelvollisuutta velkojille ei siten aiheudu esimerkiksi kivusta ja särystä, viasta tai muusta pysyvästä haitasta taikka sairaanhoitokustannuksista suoritettavien korvausten perusteella. Sitä vastoin työsuhteeseen perustuva korvaus tai esimerkiksi takautuvasti maksettu eläke olisivat hallituksen esityksen mukaan velkajärjestelylaissa tarkoitettuja kertaluonteisia suorituksia, jotka voidaan käyttää velkojen maksamiseen tavallisesti samassa määrin kuin ne olisi käytetty, jos ne olisi maksettu velalliselle aikaisemmin.

Hovioikeus lausui, että hallituksen esityksen perusteluista oli pääteltävissä, että vakuutuskorvauksella, joka voidaan lisätilitysvelvollisuutta määrättäessä jättää huomioon ottamatta, tarkoitetaan velalliselle itselleen aiheutuneesta henkilövahingosta maksettavaa korvausta. Puolison kuoleman johdosta työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen vakuutusehtojen mukaisesti A:lle edunsaajana maksettua vakuutussummaa ja tapaturmakorotusta ei voitu rinnastaa velalliselle aiheutuneen henkilövahingon korvaamiseen tarkoitettuun vakuutuskorvaukseen. Mainittu vakuutussumma ja tapaturmakorotus olivat näin ollen sellaisia A:n puolison työsuhteeseen perustuvia kertaluonteisia suorituksia, jotka voitiin käyttää A:n velkojen maksamiseen samassa määrin kuin ne olisi käytetty, jos ne olisi maksettu A:lle ennen hänelle laaditun yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan maksuohjelman vahvistamista.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja määräsi vakuutuskorvauksen ja tapaturmakorotuksen tilitettäväksi velkojille.

Asia palautettiin käräjäoikeuteen hovioikeuden päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Lumiala, Eestilä ja Heino. Esittelijä Kirsi-Marja Kultala.

Perustelut

Puheena olevien korvausten saamisen johdosta A:n maksukyvyssä on tapahtunut velkajärjestelylain 44 §:ssä tarkoitettu olennainen muutos. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla, että kysymyksessä oleva taloudellinen etuus on velkajärjestelyssä käytettävä velkojen suorittamiseen siltä osin kuin A ei tarvitse sitä välttämättömiin elinkustannuksiinsa ja elatusvelvollisuudesta aiheutuviin menoihin. A:lle vahvistetun maksuohjelman samoin kuin hänen maksuohjelman muuttamista tarkoittavaan hakemukseensa liitetyn maksuohjelmaehdotuksen mukaan hänellä on maksuvaraa. Kun hän ei siten osaksikaan tarvitse saamaansa etuutta välttämättömiin elinkustannuksiinsa tai elatusvelvollisuuden täyttämiseen, hänet tulee määrätä tilittämään saamansa suoritukset kokonaan velkojille.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Suhonen, Tulokas, Palaja ja Krogerus. Esittelijä Katriina Akselinmäki.